Kukkia ja kummaa kurkkulaulantaa

En suinkaan ole ollut laiska neulomisen tai blogin pitämisen suhteen, vaan vapusta alkaen tapahtui jotain...

... Kävin nimittäin Hollannissa!

Ah, tuo tuulimyllyjen, tulppaanien ja kummallisen kielen sekä siirappivohveleiden lumottu maa! Sää oli valtaosin todella kaunis, joskin muutamassa välissä myrsky raivosi parin minuutin ajan. Perinteisen Amsterdamin sijaan vietin aikaani rauhaisammalla alueella Haarlemin lähellä, jossa miesystäväni asuu.

Alue oli uskomaton kaikkine kukkaloistoineen ja pyöräilyhulluine hollantilaisineen. Itse matkasin enimmillään narttuna takapenkillä miesystäväni ajellessa skootterilla. Kerran hyppäsimme junaan ja lähdimme tapaamaan kaveriani Amsterdamiin, joka lapsena muutti Suomeen ja takaisin Hollantiin ennen koulujen loppua. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Hänellä oli asiat vallan hyvin, hän asui poikaystavansa ja kolmen kissan kanssa. Niin, ja jotain kumman kautta päädyimme pelaamaan juomapeliä sunnuntai-iltapäivänä kymmenen minuuttia asunnolla oltuamme... oho! No, se oli hauskaa, sillä kukaan ei ollut konttaushumalassa.

Minun pitää sanoa, ihmiset, että jos suunnittelette visiittiä Hollantiin, älkää jääkö vain jumittamaan Amsterdamiin! Paikka oli vähän ankea ja ruuhkainen, mutta ihan toista oli Haarlemissa, vain parinkymmenen minuutin junamatkan päässä. Siellä oli rauhaisaa ja paljon mukavampaa, hienommasta maisemasta puhumattakaan. Saati siitä, että siellä myytiin todella hyvää jäätelöä ja sivummat, rauhaisat alueet olivat täynnä kissoja! Autoja ei ole niin paljon, ihmiset ovat ystävällisiä ja kissat pääsevät kulkemaan ulkona usein kuten haluavat. Täydellinen kissanpitoalue.

Eikä siinä kaikki! Tottakai lankahulluna ihmisenä päätin, että jokin paikallinen lankakauppa on nähtävä. Miehekkeeni onnistui kaivamaan esiin tietoja Wol! -nimisestä suloisesta pikku putiikista. Omistajaemäntä oli oikein mukava, puhelias ja loistavasti englantia osaava rouva. Ostin paikasta muutamia rankalullia, muun muassa pehmeää merinosilkkiä ja Rowanin peruslankoja. Kamerassani sattui olemaan kuva aiemmin mainitusta pikku sinilinnusta, johon rouva oikein ihastui! Seuraavalla visiitilläni häntä saattaakin odottaa pieni yllätys...

Hollanti on kukkien maa. Kävimmekin yksi päivä Keukenhofissa, ja pakko sanoa, että paikka oli aivan mieletön! Siellä oli kauniita kukkaistutuksia, joutsenia, herkullista cappuchinoa ja todella mukavaa. Miehekkeeni oli taitava ja onnistui runnomaan polvensa niinkin tasaisessa paikassa... Hän uskoi olevansa tarpeeksi pitkä loikkaamaan kolmimetrisen, hieman veden yläpuolella olevan märän sillan yli. Hän joutuukin sitten klenkkaamaan seuraavat kaksi viikkoa, mokoma hupsu!

Keukenhofin teema oli tänä vuonna Vincent van Gogh. Se näkyi sisatilanäyttelynä, jossa oli Vincentin tyyliin tehtyja taiteita ja kukkasommitelmia, värin mukaan lajiteltuja hommia... Todella ihana näyttely ja paljon värejä ja kukkia! Ikävä kyllä näyttely on auki vain 5 viikkoa, joten se on nyt lopussa ja uusi näyttely saapuu ensi vuonna. Enkä unohda mainita herkullista vuohenjuusto-pähkinä-salaattia, jonka kiskoin kitusiini näyttelyn jälkeen... Ai ihanaa!

Eikä unohdeta puukenkiä! Löysin itselleni sopivat Keukenhofista. Sopivat täydellistäkin paremmin meikäläisen kanootteihin, eikö vain?

Kukkaisaa keväänjatkoa!
- Reeloy