Silkkinen merinokättely

En ehkä ole kaikista aktiivisin päivittäjä, mutta yllättävän usein saan juttuja valmiiksi. Nämäkin olivat valmiina jo päivän, pari, kunnes viimein sain aikaan tungettua nämä käpäläkkäät äidin käsiin ja hänet malliksi.

Kevätyökäsineet

Manos del Uruguay- merinosilkki, 2,5mm puikot

Ohje as-you-go

Ah ja voi ja rakkaus riehuu! Äitini oli ihanasti mallina (kiitos!) kun kuvasin nämä käsineet, jotka neuloin armahalleni. Käsineet ovat miesten kokoa, mutta hyvin sopivat aikuiselle rouvallekin. Käsineet joustavat, joten eivätköhän ne mahdu oikealle omistajalleenkin!

Oletteko koskaan olleet lankakaupassa jonkun kanssa, jota ei langat ja niiden ihanuus kiehdo sitten yhtään? Minä olen ollut kangaskaupassa sellaisen ihmisen kanssa ja se ei ollut mukavaa. Siinä oli hymy herkemmässä, kun kävin Haarlemin Wol! -lankakaupassa miehekkeeni kanssa ja hän oli lähinnä iloinen siellä ollessaan! Lankakaupassa oli hylly käsinvärjättyjä Manos del Uruguay -lankaa, johon rrrakastuin heti. Pyysin miestäni valitsemaan kivan langan, ja myyjän ehdotellessa eri värejä (tämä sopii hyvin silmien väriin, tämä persoonaan, tämä pituuteen...) päädyimme vaaleaan pastellimonivärilankaan.

Yksinkertainen 2 o, 2 n loi juuri hienon joustavuuden ja sileä toinen puoli näyttää hyvin, mitä lanka kuvioi. Mietin pitkään, miksi nimeäisin tämän neuleen, kunnes eräs ilta katsoin ulos. Taivas oli pastellisävyjä täynnä, hempeää ja kaunista, ja siinä se oli! Kevätyökäsineet. Tein nämä etenkin skootteriajeluita ajatellen, 2,5 kokoisilla puikoilla, ja lopputulos on kyllä kiva. Jouduin purkamaan aluksi monessa asiassa, koska en ole aikoihin neulonut käsineitä. Kannatti! Nämä ovat tosi kivat, kuten henkilökin jolle nämä menee... hihi!

Kamala rikos on, etten ole maininnutkaan talon arvokkainta ja vanhinta rouvaskissaa. Behold, Paukku! Rouva ei ollut oikein maireissaan nokosten keskeytyksestä, mutta suostui silti olemaan arvokas ja kaunis kuten aina. Hanskojen jälkeen minulla on iso jämärulla, jolle onkin jo käyttöä. Heh, viesti on vähän hempeilyntäytteinen, mutta hempeää on merinosilkkikin!

Välittämisentäytteistä keväänjatkoa,

- Reeloy

Leikkisä pikku keltalintu

Lintutehtailu ei lopu! Aiemmin tein myös valkoisen tällaisen kaverilleni Hollantiin, mutta unohdin kokonaan ottaa kuvia. Ah ja voih! Tästä veijarista sain sentään jonkun otoksen otettua.

Leikkisä pikku keltalintu

Novita Ipana 1,75mm virkkuukoukku

Bluebird of Happiness

Näitä lintuja tulee tehotuotettua, ne kun ovat niin helppoa tekoa! Muutama kukkanen, hiukan ompelua ja avot~! Lintu valmiina menoon! Tämän sain tehtyä yllättävän nopeasti Hollannista paluuni jälkeen. Työkaveri tahtoi saada pikkulinnun, jonka veisi lapsenlapselleen.

Silmät ovat napin sijaan kirjotut ja jokainen irtonainen osa on kiinnitetty kahteen kertaan. Toivon mukaan tämä pikkuinen toisi lapsukaiselle monet mukavat leikit! En oikein tiedä, mitä muuta voisin tästä sanoa, tätä kun oli niin nopea ja leppoisa tehdä. Väri vain on vähän hämy, olisin halunnut violetin päävärin, mutta löysin uuden rullan violettia Ipanaa vasta tämän jo tehtyäni. Keltainen on kuitenkin energisyyden ja leikkisyyden väri, joten eiköhän se käy!

Leikkilintu tutkii Smirren kanssa parhainta lelua kissanlelukorista! Smirre taisi olla hieman enemmän kiinnostunut toisessa huoneessa lojuvasta Oscarista kuin lelukopan muhkeista antimista... Pössi kissa!

Leikkisää päivänjatkoa,

- Reeloy

Kukkia ja kummaa kurkkulaulantaa

En suinkaan ole ollut laiska neulomisen tai blogin pitämisen suhteen, vaan vapusta alkaen tapahtui jotain...

... Kävin nimittäin Hollannissa!

Ah, tuo tuulimyllyjen, tulppaanien ja kummallisen kielen sekä siirappivohveleiden lumottu maa! Sää oli valtaosin todella kaunis, joskin muutamassa välissä myrsky raivosi parin minuutin ajan. Perinteisen Amsterdamin sijaan vietin aikaani rauhaisammalla alueella Haarlemin lähellä, jossa miesystäväni asuu.

Alue oli uskomaton kaikkine kukkaloistoineen ja pyöräilyhulluine hollantilaisineen. Itse matkasin enimmillään narttuna takapenkillä miesystäväni ajellessa skootterilla. Kerran hyppäsimme junaan ja lähdimme tapaamaan kaveriani Amsterdamiin, joka lapsena muutti Suomeen ja takaisin Hollantiin ennen koulujen loppua. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Hänellä oli asiat vallan hyvin, hän asui poikaystavansa ja kolmen kissan kanssa. Niin, ja jotain kumman kautta päädyimme pelaamaan juomapeliä sunnuntai-iltapäivänä kymmenen minuuttia asunnolla oltuamme... oho! No, se oli hauskaa, sillä kukaan ei ollut konttaushumalassa.

Minun pitää sanoa, ihmiset, että jos suunnittelette visiittiä Hollantiin, älkää jääkö vain jumittamaan Amsterdamiin! Paikka oli vähän ankea ja ruuhkainen, mutta ihan toista oli Haarlemissa, vain parinkymmenen minuutin junamatkan päässä. Siellä oli rauhaisaa ja paljon mukavampaa, hienommasta maisemasta puhumattakaan. Saati siitä, että siellä myytiin todella hyvää jäätelöä ja sivummat, rauhaisat alueet olivat täynnä kissoja! Autoja ei ole niin paljon, ihmiset ovat ystävällisiä ja kissat pääsevät kulkemaan ulkona usein kuten haluavat. Täydellinen kissanpitoalue.

Eikä siinä kaikki! Tottakai lankahulluna ihmisenä päätin, että jokin paikallinen lankakauppa on nähtävä. Miehekkeeni onnistui kaivamaan esiin tietoja Wol! -nimisestä suloisesta pikku putiikista. Omistajaemäntä oli oikein mukava, puhelias ja loistavasti englantia osaava rouva. Ostin paikasta muutamia rankalullia, muun muassa pehmeää merinosilkkiä ja Rowanin peruslankoja. Kamerassani sattui olemaan kuva aiemmin mainitusta pikku sinilinnusta, johon rouva oikein ihastui! Seuraavalla visiitilläni häntä saattaakin odottaa pieni yllätys...

Hollanti on kukkien maa. Kävimmekin yksi päivä Keukenhofissa, ja pakko sanoa, että paikka oli aivan mieletön! Siellä oli kauniita kukkaistutuksia, joutsenia, herkullista cappuchinoa ja todella mukavaa. Miehekkeeni oli taitava ja onnistui runnomaan polvensa niinkin tasaisessa paikassa... Hän uskoi olevansa tarpeeksi pitkä loikkaamaan kolmimetrisen, hieman veden yläpuolella olevan märän sillan yli. Hän joutuukin sitten klenkkaamaan seuraavat kaksi viikkoa, mokoma hupsu!

Keukenhofin teema oli tänä vuonna Vincent van Gogh. Se näkyi sisatilanäyttelynä, jossa oli Vincentin tyyliin tehtyja taiteita ja kukkasommitelmia, värin mukaan lajiteltuja hommia... Todella ihana näyttely ja paljon värejä ja kukkia! Ikävä kyllä näyttely on auki vain 5 viikkoa, joten se on nyt lopussa ja uusi näyttely saapuu ensi vuonna. Enkä unohda mainita herkullista vuohenjuusto-pähkinä-salaattia, jonka kiskoin kitusiini näyttelyn jälkeen... Ai ihanaa!

Eikä unohdeta puukenkiä! Löysin itselleni sopivat Keukenhofista. Sopivat täydellistäkin paremmin meikäläisen kanootteihin, eikö vain?

Kukkaisaa keväänjatkoa!
- Reeloy