sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Utelias pikku sinilintu

Pehmoeläinfriikkinä ja käsityökahelina voin sanoa, että ei ole monia asioita, jotka voittavat itse tehdyn pehmoeläimen. Tai ei ainakaan pehmoleluvalikoiman kannalla, koska itse tehty on aina itse tehty. Ja tänään sain kuvattua pari päivää sitten valmistuneen pehmoeläimen!

Pikku sinilintu
Novita Ipana, 1,75 virkkuukoukku

Voi että oli uskomattoman mukavaa tehdä jotain, missä oli mahdollista olla aivoton tekomasiina! Afrikankukat syntyivät huikean nopeasti, kun pääsi jyvälle, kuinka se tehdään. Hötkyilyni takia meinasin unohtaa, että siipiin tulee yhteensä neljä viisikulmaista kukkaa, joten tämäkin päivitys olisi ollut aiemmin, jos moisen hupsutuksen olisin muistanut. No, kaikkea ei voi muistaa. Ipana oli mukavaa lankaa tämän tekoon, se oli oikein pehmeää ja pelkästään säikeiden helppo erkaantuminen oli hidastavaa. Kokonaisuudessaan tämä pikkulintu oli todella nopea, helppo ja hauska virkkaustyö!

Pikkulintu on todella rohkea. Oscarin pehmeä turkki oli pikkulinnulle todella houkutteleva, ehkä juuri tuon norskileijonan turkista irtoaisi sopivaa pesäkarvaa?

Kenties myös vähän punaista? Smirreltäkin saattasi muutaman tupsun kiskaista hännästä... Hieman efektisävyä pesään, eikö vain?

Ei ei ei...! Tämä ei ainakaan ole hyvää pesämateriaalia, tässä Daran pehmeässä käpälässähän on kynnet...!


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Järjestelmällisyydettömyyttäköhän...?

Mussutin äidilleni jokin aika sitten, että tarvitsen korin. Pitkin huonetta ja taloa seikkailevat langat eivät ole ihan terveellisiä noin mielenterveyden kuin lankaa napostelevien kissanpentujen kannalta. Kuinka ihanaa olikaan, kun äiti löysi minulle korin...!
... Ja kuinka ollakaan, Smirre heti haistoi korin tulevaisuuden lankakorina.

Olen myös ollut ahkera neulomisessa...
... Joka on iloisesti tuomittu vihaisen kissan inhoa tihkuvalla mulkaisulla. Hänen Majoneesiaan ei kuulemma paapottu tarpeeksi neulomisen ohessa!

Näistä tapahtumista huolimatta olen saanut sekä lankakorin että huivin. Vuuhuuu!
Tunturihuivi
Novita Onni 3,5mm pyöröpuikot

Huivi on tuubihuivi, 30cm korkea ja toooosi venyvä! Ja lankakin oli pehmeää kuin vastasyntyneen eritteetön peppu, olihan tuo Onni-lanka tarkoitettukin nimenomaan vaaveille. Kyllä se kelpaa tällaiselle aikuisellekin, ihanan pehmeää ja kutittamatonta lankaa kun on! Neulominen vain oli pitkää ja tuskaista, sillä olisin voinut ja minun olisi pitänytkin ottaa isommat puikot käyttöön. Opinpahan jotakin uutta. Tuo rulla on muutes ensimmäisestä ja ainoasta kerästä jota tähän käytin, eli ryönätyn riittoisaa rullaa on Novita pukannut. Eikä yhtään pahaa tee se, että voin hyvillä mielin ostaa lankaa ja tukea tulevaa Lastensairaalaa. Onni-langoista kun 80 senttiä menee kyseiselle paikalle! Sisäinen hippini kiittää.
Väritkin olivat todella ihanat ja langasta löytyi vain yksi iso solmu. Kyllä tulevina talvina, kun täytyy mennä ulos näyttäen sivistyneeltä, tämä tulee lämmittämään. Tai ehkä tämä jää kotihuiviksi, josta kuka tahansa sitä tarvitseva voi sen mukaansa siepata! Ajattelin muita samankaltaisehkoja "luontotuubeja" neuloa noista muista langoista. Jämillekin olen melkein miettinyt jotain jännää tulevaisuutta varten... Vaan sen tulemme näkemään vastaisuudessa.

Hyväntekeväisyydentäytteistä viikkoa!
- Reeloy

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäispipo

Jälleen vierähtää aikaa... ja hyvä niin! Pitkän, synkän ja omalla tavallaan hurmaavan talven jälkeen on mukavaa taas rämpiä loskassa, mössössä ja piilojäässä. Valo menee jo päähän ja päänsärky on yllättävän yleistä. Eikä syynä ole ainoastaan muutaman tunnin sekaiset unet, vaan tämä lisääntyvä valo ja värit...!

Väreistä puheen ollen uuden elämän sai eräs löytämäni lanka, jonka olen ostanut jostain Mistälie-Mistälie-Maasta. Se kaunis rullainen aloitti uransa pipona.
Värihurrikaani
Viking of Norway - Odin Superwash

Nopea ja siisti hurrikaanimalli oli todella mukava neuloa. En ole kovin monta pipoa pökeltänyt, joten helppo ohje oli erittäin tervetullut tämmöisen piponoviisin kouraan. Tein tähän pari ylimääräistä kierrosta, jotta isompikin mytty lettiä mahtuu rullattavaksi tämän sisään. Pesun jälkeen pipo vain valui muodottomaksi, eikä muutes johtunut omasta virhestä, vaan äitini oli ripustanut tämän kaksin kerroin roikkumaan.

Pipo saa jäädä lokeroon lojumaan ja kai sen sieltä joku onnekas ottaa käyttöönsä. Voisin laittaa vatsataudin vetoa, että tämä joku on isosiskoni. Heh!

Pääsiäiseenkin valmistuin tekemällä pikku pääsiäismunia Dropsin Fabel- langasta sekä eräästä toisesta rullasta, jonka nimeä en nyt muista. Nämä oli todella nopeita ja mukavia tehdä, ja ne ovat mitä mainioin koriste oven yläosaan.
Munarikasta pääsiäistä!
 - Reeloy