Pikku päivitys!

En todellakaan ole unohtanut käsitöitä tai tätä blogia! Mielenrauhani on ollut melko mytyssä, kun olen pahoitellut hiljaisuutta itselleni. Siispä tällä kertaa nauttikaamme niinkin kivasta asiasta kuin "miksi olen niin hiljainen" -päivityksestä.

Yksi iso syy on siinä, että pääsin opiskelemaan tekstiili- ja vaatetusalalle ammattilukioon. Paperisodan ja muuttamisen ohessa olen ihanasti ollut stressaantunut vähän kaikesta, joten neulomiseen ja virkkaamiseen ei tule keskityttyä yhtä paljon, kun illat olen uuvuksissa ja viikonloput ravaan Rovaniemessä. Ahkerasti olen siitä huolimatta tehnyt pikku projekteja siellä täällä, joista muutama tuntuu kohta valmistuvan. On kuitenkin pari juttua, joista saan kuvat vasta parin viikon päästä...

... Syystä että HOLLANTI KUTSUUUU! Hollannista on tulossa jokin viikonloppureissupaikka minulle kohta. Tällä kertaa menen sinne häihin, en omiini tosin. Miesystäväni pikkuvelipuoli menee naimisiin ja tokihan minun, jolle sosiaaliset tilanteet luovat ahdistusta ja pelokkuutta, on siellä oltava. Tällä kertaa reissuun ottaa ja menee 2½ viikkoa, paljon kaikkea, todennäköisesti ei niin kovasti käsitöitä. Ihanassa Wol! -liikkeessä on kyllä käytävä!

Oi tätä ihanuutta. Siihen on siis looginen syy, miksi en ole paikalla päivittelemässä niin aktiivisesti. Voin luvata, että ennen reissua tulee ainakin yksi päivytys ja reissun aikana todennäköisesti yksi, kaksi, ehkä kolme. Lopuista en osaa sanoa, sillä ken tietää koulunaloituskiireestä...!


Reissumielisin terveisin,
- Reeloy

Lumiset nilkat

Olen reipas! No, tällä kertaa olin myös vähän onnekas. Siskoni oli kylässä, joten kaikesta tavallisuudesta poiketen nämä kuvat eivät ole itse ottamiani, vaan siskokultaseni, jonka nykyisistä menoista en tiedä. En siis voi antaa hänelle krediittiä minnekään linkitettyyn, mutta maininta saa olla tarpeeksi. Tattis, siskoseni!

Luminilkka

Drops Fabel tummansininen & luonnonvalkoinen

Muokkaus ohjeista Joulusukat & Mysteerisukka, 2,5mm puikot

Oi että tykkään tästä patternista ja voi että olen kateellinen näiden sukkien saajalle! Olen niin kateellinen, että teen kyllä itsellenikin tällaiset sukat pidemmällä varrella. Lanka on Dropsin Fabelia, ihan perus sukkalankaa, eli ei niin ohutta kuin mysteerisukan Väinämöinen (psst, halajan...), joten mysteerisukan oma ohje olisi tehnyt tästä kolossaalisen. Siksipä sekoitin kaikkea ja ta-daa, ihan käypät sukkaset!

Haluan kovasti oppia hyvää kirjoneuletta, joten näissä on kevyt aloittelijan maku. Kuitenkin sukkien aikana katsoin pari hyvää vinkkiä, joista löytyi kivasti tietoa, miten kirjoneule toimii. Ja se toimi oikein hyvin! Ennen viimeistelyä ja prässäämistä olin huolissani työn tasaisuudesta, mutta pakko sanoa, nämä ovat yllättävän tasaisia. Lankaa oli kivaa neuloa, mutta toivon kyllä, että se ei ole nyppääntyvää sorttia. Nämä kun ovat niin söötit!

Sukat ovat todella helposti puettavat. Ne kyllä sopivat minulle, vaikka ovatkin hieman pitkät. Kokeilutin näitä myös äitini kinttuihin ja hän sanoi niiden sopivan, joten hartaasti toivotaan, että saajankin koipiin nämä sukkaset soveltuvat. Sen näemme heinäkuussa. Ja voin sanoa, että olin kuvaussessioiden aikana hermokko! "Voi ei, eiväthän nämä likaannu?" "En aio kulkea tuosta läpi näillä sukilla!" "Hetki, otan sukat pois jalasta ensin..." hah, siskolla oli rankkaa aikaa.

Ja mikäs onkaan sopivampi kissa talvisiin sukkiin kuin talvisten metsien Norjalainen Metsäkissa? Oscar oli vallan maireana poikana pollistelemassa sukkien vieressä. En uskalla edes väittää vastaan, etteikö noin muhkea villaturkki ja tuikea katse kukistaisi pahimmatkin pakkaset!

Toivottavasti juhannuksena ei sada lunta -aattein,

- Reeloy

Koekoppa

Olen kyllä saanut juttuja aikaan, mutta tottakai tämä kuvaaminen ja kirjoittaminen ovat se, mikä vaatii eniten rutistuksia. Olen jatkellut satunnaisia projekteja hissun kissun ja tänäänkin viimeistelen sukat, joista tulee kuvat niin pian kuin mahdollista! Sitä ennen annan teidän nauttia tästä pienestä kokeesta, jonka tein joku päivä sitten loppuun.

Koppava

Trikoolanka, 8mm virkkuukoukku

Oma ohje

Olen nyt kasvattanut kaksi lihassuikaletta enemmän, meinaan on melkoista tuon paksun trikookuteen virkkaaminen! Etenkin ensimmäiset hetket olivat hirveitä, tuntui kuin vääntäisin luuta poikki laiskasta käsivarrestani. Myös koukku, joka oli melkoisen pieni, olisi voinut olla isompi helpomman virkkauksen edistämiseksi. Kaikesta huolimatta tämä oli hyvä koe.

En nimittäin aio jättää tätä ainoaksi virkkuukseksi; sain kämpän Rovaniemestä (woop woop tuparineulejuhlat mun luona!) ja tummanpunainen kylpyhuone huutaa hienoa virkattua mattoa. Se tulee kuitenkin olemaan listassa paljon myöhemmin, sillä nyt on muuta sen verran enemmän edessä. Voi niitä juttuja, joita tulen omaan pikku opiskelijakotoseeni tekemään...!

Paukku ei halunnut olla filmaattinen, joten laitoin kaksi kekkaloivaa filmaattista pikkukissaa. Mikä onni, että Dara ja Smirre tulevat niin hyvin toimeen keskenään!

Kukkastentäytteisin lauantaiterveisin,
- Reeloy