keskiviikko 18. marraskuuta 2015

X-mas is coming

Apua. Olen työstänyt ihmisiän ja kolmen vainajan ajan yhtä joululahjaa, joka imee vähäisestä neulomisajasta sen kaiken! Haluaisin nääääin kovasti näyttää edistystä, mutta ei! En ala laittelemaan joululahjakuvia siltä varalta, että joku epäonnekas pilaa itseltään yllätyksen. Malttakaa kuukausi! Ja vähän enemmän.

Mutta pienuuksia olen saanut tehtyä!
Joulupallero
Gjestal Maija (2,5mm)
Arne & Carlos joulupallokirjasta

Viime vuonnakin tuotin muutaman palleroisen maailmaan ja silloiseen kuntoutuspaikkaan. Nyt, asioista viisaantuneena, olin ottanut parempaa lankaa ja paremmat puikot käyttöön ja heti on parempi jälki kuin niissä kummissa, vuodentakaisissa muhkuroissa! Tämä pallo oli tämän vuoden ensimmäinen. Olin aiemmin suunnitellut tekeväni tämän mummolle 5 muun pallon kanssa, mutta luokan pikkujouluissa se annettiin lahjana eräälle luokkalaiselle. Nämä kun eivät mitään ydinfysiikkaa ole, saan toivon mukaan parin viikon aikana lisää palloja aikaan.


On mukavaa, kun tänä vuonna voin sisustaa oman kämppäni juuri kuten itse haluan. Näistä haluaisin ainakin tehdä ovikoristeen ja ehkä jotain muutakin. Sekin on vähän ajan ja jaksamisen kysymys, nyt kun tuntuu molemmat olevan aika lopussa.
Taitaa olla aika pitää pelipaussi ja jatkaa sen jälkeen lisää sen lahjan neulomista. Aikaraja on marraskuun 30. päivä. I can do this! Lisää kahvia ja enemmän musiikkia! Ja jossain vaiheessa jos muistaisi ihan neuloakin...

Winter is coming,
- Reeloy

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Isojalka ja sen isä

Kuten uhkailin, hiljaista pitelee. Neulominen kyllä sujuu, mutta päättely ja töiden viimeistely ovat vähän... kauniisti sanoen, persiiksillään. Niin pieni asia, joka veisi aikaa pari minuuttia ja minulla siinä kestää pari viikkoa! Kuinka aikaansaavaa ja söpöä! Toisaalta, näillä sukilla ei enää kiire ollutkaan, joten pääsin melko lailla lusmuilemalla.

Socks for the Bigfoots
Retu (3,0mm) & Drops Delight (2,5mm)
Isoille miehille isot sukat. Lupasen tehdä appiukollekin villasukat, mutta matkalle ottamani sukat olivat ihan liian penet, joten vähän isoimmilla puikoilla ja langoilla tekaisin joustavat jättiläiset, jotka toivon mukaan sopivat paremmin. Retu on Jämsän huopatehtaan lankaa, ja sitä oli kyllä mukavaa työstää. Sitä lankaa jäi jäljelle vielä reippaasti! Sain tuon parin yhdestä kerästä (!!!) ja ylikin on vielä jäänyt jos kuinka, tuota lankaa. Toivottavasti nuo sukkaset vielä kestävätkin jonkun aikaa... Vaikka kyllä se lanka oli kestävän oloista ja malli oli ihana, kun siihen pääsi kiinni niin, että ulkoa pystyi neulomaan. Näitä neulon lisää!

Delightiakin oli kiva neuloa. Yleisesti ottaen pidän Dropsin langoista, koska niitä on monenlaisia ja ne ovat todella halpoja lankamittapuulla. Minun oli aikomus tehdä huivi näissä sukissa käytetystä langasta, mutta huivi epäonnistui ja minä suutuin, joten saavat luvan paremmalle elämälle sukkina. Malli oli oikein joustava ja todella helppo, sellainen aivokuolemaneulonta. Toivottavasti sopivina sellaisina! Mies vieläkin jaksaa räkättää ensimmäisistä minulta saaduista villasukistaan, jotka sopivat hänelle kuin naputettu... jos hänellä olisi kipsi jalassa.


WIP-sukat ja miehekkeen sukka. Koko 37 ja 47. Nuo räpylät ovat aivan hirveät. Ehkä syystäkin miesystävä asuu lentokentän lähellä, hän tuskin muualla pystyisi kanoottejaan kääntämään!

Ja kun niin on miespainotteinen päivitys, arvatkaa kenen miesystävä tulee joulukuuksi Suomeen paleltumaan kuin russakka? Hihihi!
Sitä ennen vielä tärkeä! Lankakauppa Titityy tarjoilee nyt Oulu-Jyväskylä-Oulu -bussimatkaa Toivolan torille marraskuun 29. päivä. Luvassa on lankaa, kästöitä, murkinaa, joulutunnelmaa ja lankaa! Osallistun itse kyseiselle reissulle. 8.11 on viimeinen mahdollisuus ilmottautua, joten kanna kortesi kekoon mukavan päivän puolesta!

Kaamosterveisin,
- Reeloy

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Lintupari!

Kyllä, olen ollut hiljainen. Laiska en kylläkään! Olen neulonut paritkin sukat, mutta syistä  satunnaisista en saanut niiden kuvia koneelle, ennen kuin menivät maille muille. Kyseessä olivat siis vihreät, helpot sukkaset Maija-langasta isälleni ja töissä tekemäni harmaat, ällöttävästä seiskaveikasta tehdyt sukat- joiden jälkeen päätin, että niihin oksankappalelankoihin en enää tartu! En pidä Veikasta enää kovinkaan. Ja parin jänniä sukkia tein, mutta niistä vasta ensi kuussa... tietyistä syistä johtuen, hihi.

Näitä ennen voin onnellisesti mainita, että miehekkeeni toinen velipuoli astui avioon yhtä lailla. World of Warcraft- fanipariskunta lyöttäytyi yhteen viime viikonloppuna, mutta en ollut näkemässä, sillä koulu vei liikaa aikaa eikä yhden viikonlopun takia matkustus kannattanut. Harmin paikka, kuulin myöhemmin, että häät olivat aivan ihanat ja kuvistakin olen katsellut, kuinka kaunis onkaan tuo pariskunta!
Se ei estänyt minua lahjomiselta lain.
Söötti pikkulintupariskunta
Se sama, 1,75 koukku
Ipana-akryylilanka

Että että että tykkään tuosta lintupatternista! Yhden tipun tehtyä osaa tehdä niitä tuhat. Nyt tein, omalla rauhallisella ja turhan hitaalla tyylilläni, pienen pariskunnan ja se lähtee Hollantiin uuteen kotiin, kunhan saan pakettiin muutakin mukaan. Nämä mussukat ovat olleet jo viikon päivät valmiina, mutta kaiken keskellä kuvaaminen on jäänyt ja nyt jouduin kuvaamaan pimeässä ja sateessa. Ei ole enää kesä, ei. Onneksi.
 
Nämä rakastavaiset ovat kyllä toistaiseksi yksiä parhaimpia virkkaamiani tipusia. Nokka on aina ollut se haaste, mutta nyt etenkin keltaiselle linnulle se onnistui tosi hyvin! Sinisen nokkeli on hieman muhkeampi, mutta kai sen voi sanoa sitten olevan se maskuliinisempi kaveri.

Tirpoilla on oma kotikin! Torilta ostettu kori sopi mitä mainiosti näille kyyhkyläisille, kaiken lisäksi voin laittaa koriin kaikkia kivoja juttuja, kunhan lähetän nämä uuteen kotiinsa... On muutes oikein hyvälaatuinen koppa, muistaakseni lapsena minulla oli tuollainen, hieman isompi kori. Se kyllä kestää.

Ai että! ♥

Muutama infoluontoinen asia, tosiaan. Muuton jälkeen koulu alkoi ja sen myötä alkoi pää heittää. Olen viime aikoina ollut aikamoisessa stressi- ja alakulovyöryssä, kun aamulla ei pääse kouluun ja sitten onkin niin paha olo, ettei edes uskalla mennä. Terkalle olen ilmoitellut, opettajalle, taitaa ruokalan henkilökunta olla ainoa, joka ei tiedä tästä. Joka tapauksessa tuon stressin myötä varmaan päivitystahti pysyy harvana, toivottavasti toistaiseksi.
Mutta ei kaikki ole harmaata ja ankeaa! Eräs tietty herra hollantilainen saapuu tänne joulukuun ensimmäinen päivä ja viipyy aina joululoman loppuun asti. En malta pysyä housuissani, vaikka kolean ilman takia olisi parasta, että pysyisin!

Guild Wars 2 musiikki on tosi hyvää -terveisin,
- Reeloy

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Rebel birdy!

Olen ollut ahkera. Se ei siltä näytä täältä katsoen, mutta olen viimeistellyt useamman homman, suunnitellut pari uutta ja kikista isoimpana prokkiksena olen muuttanut. Asun nyt pikku yksiössäni Rovaniemellä toistaiseksi ilman kahvia (!!! wink wink rovaniemeläiset!) ja sinnittely on kovaa. Minulla on muutama valmis ja ihan kuvattukin projekti, mutta olen ollut tosi kiireinen tämän muuton kanssa, ettei aikaa tai energiaa ole ollut. Nyt on! Esittelen yhden projektin, jonka tein aikaa sitten viime kuussa.

Kapinallinen kapinalintu
 Novita Ipana
Bluebird of Happines, 1,75mm koukku

Tämä on taas yksi monista pikkulinnuista. Kuten lohikäärmeen, myös tämä sai alkunsa WIP-matkustajana ja täytettiin Hollannissa. Tämä on mielestäni yksi kivoimmin onnistuneista linnuista, silllä nokka onnistui hyvin. Se on ollut vähän heikko lenkki!

Kuvat ovat vähän isoja kun ne avaa. En voinut editoida niitä jostain syystä lainkaan. Kapinallinen lintu ei halua itseään sanottavan pikkulinnuksi. Näkeehän sen tuosta murhaavasta katseesta? Hän on iso lintu, niin!

Isoksi linnuksi hän on kasvanut syömällä paljon hedelmiä ja vihanneksia. Keltaiset tomaatit ovat ihan herkullisia, mutta pikk- anteeksi, isolla linnulla on jokin aivan erityinen herkkupaikka...

... Nimittäin yrtit. Nokka irti niistä, senkin riesa!

Kapinallinen kapinalintu on sen näköinenkin- jos vain yltäisi huristelemaan skootterilla. Vein kapinallisen kasvituhoajan Wol! - lankakauppaan, josta olen maininnut aiemmin. Lankakaupan omistaja ihastui tähän kapinalliseen ikihyviksi, mikä sai minutkin hyvälle mielelle! Lintu pääsi kaipaamaansa kaupunkiympäristöön ja katselee nyt ikkunasta tyytyväisenä ulos Haarlemin katujen vilinään.

Alkusyksyisin terveisin,
- Reeloy

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Phufff!

Ah, Hollanti, tuo ihastuttava maa! Ikävä kyllä se on nyt takanapäin ja minun on palattava kirjaimellisesti harmaaseen arkeen. Kelit olivat useammin aurinkoiset kuin sateiset Hollannissa, lämmintäkin oli, joten hieman ikävä sitä lämpöä (ja oman miehekkeeni lämpöä!) on jo nyt tullut.

Reissu itsessään meni hyvin. Muutaman päivän olin kipeänä, jolloin katsottiin kotona lepäilyn olevan parhainta, ja heti sen jälkeen miehenikin otti ja sairastui. Kahden ja puolen viikon aikana se oli kuitenkin pieni haitta eikä loppupeleissä tehnyt koko loman mahtavuudelle mitään vahinkoa! Kävin ensimmäistä kertaa ihan oikean meren rannalla, söin paljon hyvää ruokaa, vietin laatuaikaa ihanien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea; mieheni pikkuvelipuolen sekä hänen neitosensa häät! Heidän ansiotaan oli, että pääsin ylipäätään saapumaan, joten totta kai sellaisesta on kiitettävä, eikö vain?

Flowery Dragony
 Emilie Gjestal, Novita Ipana & Catherine...?
 Iso työmaa oli, muutakin sanon! Tämä on toistaiseksi suurin urakka, jonka olen tehnyt. Valkoisina lankoina toimivat Novitan ah-niin-pehmoprojekteihin-ihana Ipana ja Emilie, värillisten vyötettä en löydä mistään, mutta Catherine tai Caithlyn (100% akryyli) se oli. Ipana hieman paksumpana oli sopivampaa kokovalkoisiin osiin kuten siipiin ja piikkeihin, mutta Emilie oli liian laihaa tähän työhön ja se veti saumat ärsyttävän muotoisiksi. Parempi olisi kyllä käyttää paksumpaa lankaa.


Jännä osuus oli viimeistely. Kun olin saanut palat valmiiksi, ompelin niitä yhteen ja kaappasin WIP'n mukaani; siitä puuttui täytteet, silmät, nenä, ihan kaikki suunnilleen. Anoppini oli ihana ja antoi minun tuhota muutamat peitonsisustäytteet, joilla sainkin kuin sainkin tämän tehtyä. Se ei siis koko komeassa mitassaan ollut laukussani. Iso helpotus! Ja sekin on helpotus, että tämä on tehty. Nämä pehmoeläimet ovat ihania, mutta todella työläitä.
Ihanaa oli nähdä pariskunnan reaktio. Etenkin vaimotar rakastui tähän olentoon syvästi ja se sai minut oikein hyvälle mielelle! Kuvia en vain saanut kuin nuo kaksi puhelinlaatuista, mutta niistäkin on ihan kiva muistaa, miltä tämä veijari näyttikään. Käskin pariskun- eipäs kun avioparin ristiä lohikäärme ja odottelen innolla, minkä niminen hänestä tulee!

Kotiin saapuessa minua odotti ihana yllätys, nimittäin Novitalta on tullut 2 uutta väriä Ipana-lankaa! Olen iloinen. Ipana on ihana, koska se on niin halpaa, pehmeää ja uskomattoman täydellistä pehmoeläimiin. Seuraava sinnittelee mielessä...
Tahtoo takaisin- tunnelmin,
- Reeloy

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pikku päivitys!

En todellakaan ole unohtanut käsitöitä tai tätä blogia! Mielenrauhani on ollut melko mytyssä, kun olen pahoitellut hiljaisuutta itselleni. Siispä tällä kertaa nauttikaamme niinkin kivasta asiasta kuin "miksi olen niin hiljainen" -päivityksestä.


Yksi iso syy on siinä, että pääsin opiskelemaan tekstiili- ja vaatetusalalle ammattilukioon. Paperisodan ja muuttamisen ohessa olen ihanasti ollut stressaantunut vähän kaikesta, joten neulomiseen ja virkkaamiseen ei tule keskityttyä yhtä paljon, kun illat olen uuvuksissa ja viikonloput ravaan Rovaniemessä. Ahkerasti olen siitä huolimatta tehnyt pikku projekteja siellä täällä, joista muutama tuntuu kohta valmistuvan. On kuitenkin pari juttua, joista saan kuvat vasta parin viikon päästä...

... Syystä että HOLLANTI KUTSUUUU! Hollannista on tulossa jokin viikonloppureissupaikka minulle kohta. Tällä kertaa menen sinne häihin, en omiini tosin. Miesystäväni pikkuvelipuoli menee naimisiin ja tokihan minun, jolle sosiaaliset tilanteet luovat ahdistusta ja pelokkuutta, on siellä oltava. Tällä kertaa reissuun ottaa ja menee 2½ viikkoa, paljon kaikkea, todennäköisesti ei niin kovasti käsitöitä. Ihanassa Wol! -liikkeessä on kyllä käytävä!

Oi tätä ihanuutta. Siihen on siis looginen syy, miksi en ole paikalla päivittelemässä niin aktiivisesti. Voin luvata, että ennen reissua tulee ainakin yksi päivytys ja reissun aikana todennäköisesti yksi, kaksi, ehkä kolme. Lopuista en osaa sanoa, sillä ken tietää koulunaloituskiireestä...!


Reissumielisin terveisin,
- Reeloy

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Lumiset nilkat

Olen reipas! No, tällä kertaa olin myös vähän onnekas. Siskoni oli kylässä, joten kaikesta tavallisuudesta poiketen nämä kuvat eivät ole itse ottamiani, vaan siskokultaseni, jonka nykyisistä menoista en tiedä. En siis voi antaa hänelle krediittiä minnekään linkitettyyn, mutta maininta saa olla tarpeeksi. Tattis, siskoseni!

Luminilkka
Drops Fabel tummansininen & luonnonvalkoinen
Muokkaus ohjeista Joulusukat & Mysteerisukka, 2,5mm puikot

Oi että tykkään tästä patternista ja voi että olen kateellinen näiden sukkien saajalle! Olen niin kateellinen, että teen kyllä itsellenikin tällaiset sukat pidemmällä varrella. Lanka on Dropsin Fabelia, ihan perus sukkalankaa, eli ei niin ohutta kuin mysteerisukan Väinämöinen (psst, halajan...), joten mysteerisukan oma ohje olisi tehnyt tästä kolossaalisen. Siksipä sekoitin kaikkea ja ta-daa, ihan käypät sukkaset!


Haluan kovasti oppia hyvää kirjoneuletta, joten näissä on kevyt aloittelijan maku. Kuitenkin sukkien aikana katsoin pari hyvää vinkkiä, joista löytyi kivasti tietoa, miten kirjoneule toimii. Ja se toimi oikein hyvin! Ennen viimeistelyä ja prässäämistä olin huolissani työn tasaisuudesta, mutta pakko sanoa, nämä ovat yllättävän tasaisia. Lankaa oli kivaa neuloa, mutta toivon kyllä, että se ei ole nyppääntyvää sorttia. Nämä kun ovat niin söötit!

Sukat ovat todella helposti puettavat. Ne kyllä sopivat minulle, vaikka ovatkin hieman pitkät. Kokeilutin näitä myös äitini kinttuihin ja hän sanoi niiden sopivan, joten hartaasti toivotaan, että saajankin koipiin nämä sukkaset soveltuvat. Sen näemme heinäkuussa. Ja voin sanoa, että olin kuvaussessioiden aikana hermokko! "Voi ei, eiväthän nämä likaannu?" "En aio kulkea tuosta läpi näillä sukilla!" "Hetki, otan sukat pois jalasta ensin..." hah, siskolla oli rankkaa aikaa.

Ja mikäs onkaan sopivampi kissa talvisiin sukkiin kuin talvisten metsien Norjalainen Metsäkissa? Oscar oli vallan maireana poikana pollistelemassa sukkien vieressä. En uskalla edes väittää vastaan, etteikö noin muhkea villaturkki ja tuikea katse kukistaisi pahimmatkin pakkaset!

Toivottavasti juhannuksena ei sada lunta -aattein,
- Reeloy

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Koekoppa

Olen kyllä saanut juttuja aikaan, mutta tottakai tämä kuvaaminen ja kirjoittaminen ovat se, mikä vaatii eniten rutistuksia. Olen jatkellut satunnaisia projekteja hissun kissun ja tänäänkin viimeistelen sukat, joista tulee kuvat niin pian kuin mahdollista! Sitä ennen annan teidän nauttia tästä pienestä kokeesta, jonka tein joku päivä sitten loppuun.

Koppava
Trikoolanka, 8mm virkkuukoukku
Oma ohje

Olen nyt kasvattanut kaksi lihassuikaletta enemmän, meinaan on melkoista tuon paksun trikookuteen virkkaaminen! Etenkin ensimmäiset hetket olivat hirveitä, tuntui kuin vääntäisin luuta poikki laiskasta käsivarrestani. Myös koukku, joka oli melkoisen pieni, olisi voinut olla isompi helpomman virkkauksen edistämiseksi. Kaikesta huolimatta tämä oli hyvä koe.


En nimittäin aio jättää tätä ainoaksi virkkuukseksi; sain kämpän Rovaniemestä (woop woop tuparineulejuhlat mun luona!) ja tummanpunainen kylpyhuone huutaa hienoa virkattua mattoa. Se tulee kuitenkin olemaan listassa paljon myöhemmin, sillä nyt on muuta sen verran enemmän edessä. Voi niitä juttuja, joita tulen omaan pikku opiskelijakotoseeni tekemään...!

Paukku ei halunnut olla filmaattinen, joten laitoin kaksi kekkaloivaa filmaattista pikkukissaa. Mikä onni, että Dara ja Smirre tulevat niin hyvin toimeen keskenään!

Kukkastentäytteisin lauantaiterveisin,
- Reeloy

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Silkkinen merinokättely

En ehkä ole kaikista aktiivisin päivittäjä, mutta yllättävän usein saan juttuja valmiiksi. Nämäkin olivat valmiina jo päivän, pari, kunnes viimein sain aikaan tungettua nämä käpäläkkäät äidin käsiin ja hänet malliksi.

Kevätyökäsineet
Manos del Uruguay- merinosilkki, 2,5mm puikot
Ohje as-you-go

Ah ja voi ja rakkaus riehuu! Äitini oli ihanasti mallina (kiitos!) kun kuvasin nämä käsineet, jotka neuloin armahalleni. Käsineet ovat miesten kokoa, mutta hyvin sopivat aikuiselle rouvallekin. Käsineet joustavat, joten eivätköhän ne mahdu oikealle omistajalleenkin!


Oletteko koskaan olleet lankakaupassa jonkun kanssa, jota ei langat ja niiden ihanuus kiehdo sitten yhtään? Minä olen ollut kangaskaupassa sellaisen ihmisen kanssa ja se ei ollut mukavaa. Siinä oli hymy herkemmässä, kun kävin Haarlemin Wol! -lankakaupassa miehekkeeni kanssa ja hän oli lähinnä iloinen siellä ollessaan! Lankakaupassa oli hylly käsinvärjättyjä Manos del Uruguay -lankaa, johon rrrakastuin heti. Pyysin miestäni valitsemaan kivan langan, ja myyjän ehdotellessa eri värejä (tämä sopii hyvin silmien väriin, tämä persoonaan, tämä pituuteen...) päädyimme vaaleaan pastellimonivärilankaan.



Yksinkertainen 2 o, 2 n loi juuri hienon joustavuuden ja sileä toinen puoli näyttää hyvin, mitä lanka kuvioi. Mietin pitkään, miksi nimeäisin tämän neuleen, kunnes eräs ilta katsoin ulos. Taivas oli pastellisävyjä täynnä, hempeää ja kaunista, ja siinä se oli! Kevätyökäsineet. Tein nämä etenkin skootteriajeluita ajatellen, 2,5 kokoisilla puikoilla, ja lopputulos on kyllä kiva. Jouduin purkamaan aluksi monessa asiassa, koska en ole aikoihin neulonut käsineitä. Kannatti! Nämä ovat tosi kivat, kuten henkilökin jolle nämä menee... hihi!



Kamala rikos on, etten ole maininnutkaan talon arvokkainta ja vanhinta rouvaskissaa. Behold, Paukku! Rouva ei ollut oikein maireissaan nokosten keskeytyksestä, mutta suostui silti olemaan arvokas ja kaunis kuten aina. Hanskojen jälkeen minulla on iso jämärulla, jolle onkin jo käyttöä. Heh, viesti on vähän hempeilyntäytteinen, mutta hempeää on merinosilkkikin!

Välittämisentäytteistä keväänjatkoa,
- Reeloy

maanantai 18. toukokuuta 2015

Leikkisä pikku keltalintu

Lintutehtailu ei lopu! Aiemmin tein myös valkoisen tällaisen kaverilleni Hollantiin, mutta unohdin kokonaan ottaa kuvia. Ah ja voih! Tästä veijarista sain sentään jonkun otoksen otettua.

Leikkisä pikku keltalintu
Novita Ipana 1,75mm virkkuukoukku

Näitä lintuja tulee tehotuotettua, ne kun ovat niin helppoa tekoa! Muutama kukkanen, hiukan ompelua ja avot~! Lintu valmiina menoon! Tämän sain tehtyä yllättävän nopeasti Hollannista paluuni jälkeen. Työkaveri tahtoi saada pikkulinnun, jonka veisi lapsenlapselleen.


Silmät ovat napin sijaan kirjotut ja jokainen irtonainen osa on kiinnitetty kahteen kertaan. Toivon mukaan tämä pikkuinen toisi lapsukaiselle monet mukavat leikit! En oikein tiedä, mitä muuta voisin tästä sanoa, tätä kun oli niin nopea ja leppoisa tehdä. Väri vain on vähän hämy, olisin halunnut violetin päävärin, mutta löysin uuden rullan violettia Ipanaa vasta tämän jo tehtyäni. Keltainen on kuitenkin energisyyden ja leikkisyyden väri, joten eiköhän se käy!

Leikkilintu tutkii Smirren kanssa parhainta lelua kissanlelukorista! Smirre taisi olla hieman enemmän kiinnostunut toisessa huoneessa lojuvasta Oscarista kuin lelukopan muhkeista antimista... Pössi kissa!

Leikkisää päivänjatkoa,
- Reeloy

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kukkia ja kummaa kurkkulaulantaa

En suinkaan ole ollut laiska neulomisen tai blogin pitämisen suhteen, vaan vapusta alkaen tapahtui jotain...


... Kävin nimittäin Hollannissa!

Ah, tuo tuulimyllyjen, tulppaanien ja kummallisen kielen sekä siirappivohveleiden lumottu maa! Sää oli valtaosin todella kaunis, joskin muutamassa välissä myrsky raivosi parin minuutin ajan. Perinteisen Amsterdamin sijaan vietin aikaani rauhaisammalla alueella Haarlemin lähellä, jossa miesystäväni asuu.


Alue oli uskomaton kaikkine kukkaloistoineen ja pyöräilyhulluine hollantilaisineen. Itse matkasin enimmillään narttuna takapenkillä miesystäväni ajellessa skootterilla. Kerran hyppäsimme junaan ja lähdimme tapaamaan kaveriani Amsterdamiin, joka lapsena muutti Suomeen ja takaisin Hollantiin ennen koulujen loppua. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Hänellä oli asiat vallan hyvin, hän asui poikaystavansa ja kolmen kissan kanssa. Niin, ja jotain kumman kautta päädyimme pelaamaan juomapeliä sunnuntai-iltapäivänä kymmenen minuuttia asunnolla oltuamme... oho! No, se oli hauskaa, sillä kukaan ei ollut konttaushumalassa.


Minun pitää sanoa, ihmiset, että jos suunnittelette visiittiä Hollantiin, älkää jääkö vain jumittamaan Amsterdamiin! Paikka oli vähän ankea ja ruuhkainen, mutta ihan toista oli Haarlemissa, vain parinkymmenen minuutin junamatkan päässä. Siellä oli rauhaisaa ja paljon mukavampaa, hienommasta maisemasta puhumattakaan. Saati siitä, että siellä myytiin todella hyvää jäätelöä ja sivummat, rauhaisat alueet olivat täynnä kissoja! Autoja ei ole niin paljon, ihmiset ovat ystävällisiä ja kissat pääsevät kulkemaan ulkona usein kuten haluavat. Täydellinen kissanpitoalue.


Eikä siinä kaikki! Tottakai lankahulluna ihmisenä päätin, että jokin paikallinen lankakauppa on nähtävä. Miehekkeeni onnistui kaivamaan esiin tietoja Wol! -nimisestä suloisesta pikku putiikista. Omistajaemäntä oli oikein mukava, puhelias ja loistavasti englantia osaava rouva. Ostin paikasta muutamia rankalullia, muun muassa pehmeää merinosilkkiä ja Rowanin peruslankoja. Kamerassani sattui olemaan kuva aiemmin mainitusta pikku sinilinnusta, johon rouva oikein ihastui! Seuraavalla visiitilläni häntä saattaakin odottaa pieni yllätys...


Hollanti on kukkien maa. Kävimmekin yksi päivä Keukenhofissa, ja pakko sanoa, että paikka oli aivan mieletön! Siellä oli kauniita kukkaistutuksia, joutsenia, herkullista cappuchinoa ja todella mukavaa. Miehekkeeni oli taitava ja onnistui runnomaan polvensa niinkin tasaisessa paikassa... Hän uskoi olevansa tarpeeksi pitkä loikkaamaan kolmimetrisen, hieman veden yläpuolella olevan märän sillan yli. Hän joutuukin sitten klenkkaamaan seuraavat kaksi viikkoa, mokoma hupsu!


Keukenhofin teema oli tänä vuonna Vincent van Gogh. Se näkyi sisatilanäyttelynä, jossa oli Vincentin tyyliin tehtyja taiteita ja kukkasommitelmia, värin mukaan lajiteltuja hommia... Todella ihana näyttely ja paljon värejä ja kukkia! Ikävä kyllä näyttely on auki vain 5 viikkoa, joten se on nyt lopussa ja uusi näyttely saapuu ensi vuonna. Enkä unohda mainita herkullista vuohenjuusto-pähkinä-salaattia, jonka kiskoin kitusiini näyttelyn jälkeen... Ai ihanaa!


Eikä unohdeta puukenkiä! Löysin itselleni sopivat Keukenhofista. Sopivat täydellistäkin paremmin meikäläisen kanootteihin, eikö vain?

Kukkaisaa keväänjatkoa!
- Reeloy

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Utelias pikku sinilintu

Pehmoeläinfriikkinä ja käsityökahelina voin sanoa, että ei ole monia asioita, jotka voittavat itse tehdyn pehmoeläimen. Tai ei ainakaan pehmoleluvalikoiman kannalla, koska itse tehty on aina itse tehty. Ja tänään sain kuvattua pari päivää sitten valmistuneen pehmoeläimen!

Pikku sinilintu
Novita Ipana, 1,75 virkkuukoukku

Voi että oli uskomattoman mukavaa tehdä jotain, missä oli mahdollista olla aivoton tekomasiina! Afrikankukat syntyivät huikean nopeasti, kun pääsi jyvälle, kuinka se tehdään. Hötkyilyni takia meinasin unohtaa, että siipiin tulee yhteensä neljä viisikulmaista kukkaa, joten tämäkin päivitys olisi ollut aiemmin, jos moisen hupsutuksen olisin muistanut. No, kaikkea ei voi muistaa. Ipana oli mukavaa lankaa tämän tekoon, se oli oikein pehmeää ja pelkästään säikeiden helppo erkaantuminen oli hidastavaa. Kokonaisuudessaan tämä pikkulintu oli todella nopea, helppo ja hauska virkkaustyö!

Pikkulintu on todella rohkea. Oscarin pehmeä turkki oli pikkulinnulle todella houkutteleva, ehkä juuri tuon norskileijonan turkista irtoaisi sopivaa pesäkarvaa?

Kenties myös vähän punaista? Smirreltäkin saattasi muutaman tupsun kiskaista hännästä... Hieman efektisävyä pesään, eikö vain?

Ei ei ei...! Tämä ei ainakaan ole hyvää pesämateriaalia, tässä Daran pehmeässä käpälässähän on kynnet...!


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Järjestelmällisyydettömyyttäköhän...?

Mussutin äidilleni jokin aika sitten, että tarvitsen korin. Pitkin huonetta ja taloa seikkailevat langat eivät ole ihan terveellisiä noin mielenterveyden kuin lankaa napostelevien kissanpentujen kannalta. Kuinka ihanaa olikaan, kun äiti löysi minulle korin...!
... Ja kuinka ollakaan, Smirre heti haistoi korin tulevaisuuden lankakorina.

Olen myös ollut ahkera neulomisessa...
... Joka on iloisesti tuomittu vihaisen kissan inhoa tihkuvalla mulkaisulla. Hänen Majoneesiaan ei kuulemma paapottu tarpeeksi neulomisen ohessa!

Näistä tapahtumista huolimatta olen saanut sekä lankakorin että huivin. Vuuhuuu!
Tunturihuivi
Novita Onni 3,5mm pyöröpuikot

Huivi on tuubihuivi, 30cm korkea ja toooosi venyvä! Ja lankakin oli pehmeää kuin vastasyntyneen eritteetön peppu, olihan tuo Onni-lanka tarkoitettukin nimenomaan vaaveille. Kyllä se kelpaa tällaiselle aikuisellekin, ihanan pehmeää ja kutittamatonta lankaa kun on! Neulominen vain oli pitkää ja tuskaista, sillä olisin voinut ja minun olisi pitänytkin ottaa isommat puikot käyttöön. Opinpahan jotakin uutta. Tuo rulla on muutes ensimmäisestä ja ainoasta kerästä jota tähän käytin, eli ryönätyn riittoisaa rullaa on Novita pukannut. Eikä yhtään pahaa tee se, että voin hyvillä mielin ostaa lankaa ja tukea tulevaa Lastensairaalaa. Onni-langoista kun 80 senttiä menee kyseiselle paikalle! Sisäinen hippini kiittää.
Väritkin olivat todella ihanat ja langasta löytyi vain yksi iso solmu. Kyllä tulevina talvina, kun täytyy mennä ulos näyttäen sivistyneeltä, tämä tulee lämmittämään. Tai ehkä tämä jää kotihuiviksi, josta kuka tahansa sitä tarvitseva voi sen mukaansa siepata! Ajattelin muita samankaltaisehkoja "luontotuubeja" neuloa noista muista langoista. Jämillekin olen melkein miettinyt jotain jännää tulevaisuutta varten... Vaan sen tulemme näkemään vastaisuudessa.

Hyväntekeväisyydentäytteistä viikkoa!
- Reeloy

torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäispipo

Jälleen vierähtää aikaa... ja hyvä niin! Pitkän, synkän ja omalla tavallaan hurmaavan talven jälkeen on mukavaa taas rämpiä loskassa, mössössä ja piilojäässä. Valo menee jo päähän ja päänsärky on yllättävän yleistä. Eikä syynä ole ainoastaan muutaman tunnin sekaiset unet, vaan tämä lisääntyvä valo ja värit...!

Väreistä puheen ollen uuden elämän sai eräs löytämäni lanka, jonka olen ostanut jostain Mistälie-Mistälie-Maasta. Se kaunis rullainen aloitti uransa pipona.
Värihurrikaani
Viking of Norway - Odin Superwash

Nopea ja siisti hurrikaanimalli oli todella mukava neuloa. En ole kovin monta pipoa pökeltänyt, joten helppo ohje oli erittäin tervetullut tämmöisen piponoviisin kouraan. Tein tähän pari ylimääräistä kierrosta, jotta isompikin mytty lettiä mahtuu rullattavaksi tämän sisään. Pesun jälkeen pipo vain valui muodottomaksi, eikä muutes johtunut omasta virhestä, vaan äitini oli ripustanut tämän kaksin kerroin roikkumaan.

Pipo saa jäädä lokeroon lojumaan ja kai sen sieltä joku onnekas ottaa käyttöönsä. Voisin laittaa vatsataudin vetoa, että tämä joku on isosiskoni. Heh!

Pääsiäiseenkin valmistuin tekemällä pikku pääsiäismunia Dropsin Fabel- langasta sekä eräästä toisesta rullasta, jonka nimeä en nyt muista. Nämä oli todella nopeita ja mukavia tehdä, ja ne ovat mitä mainioin koriste oven yläosaan.
Munarikasta pääsiäistä!
 - Reeloy